J.J. Hurtak, Ph.D., PhD. ja Desiree Hurtak, Ph.D.
Alkuperäinen artikkeli Understanding the Consciousness Field, Future History, Summer 2009. Copyright © 2009 The Academy for Future Science, USA.
Käännös: Tulevaisuuden Tieteen Akatemia, Helsingin opintoryhmä
Oppikirjoissa sanotaan, että kaikki ajatus on lähtöisin aivoista. Kuin tietokone opimme reagoimaan ja tekemään päätöksiä perustuen menneeseen ohjelmointiin ja siihen, mitä olemme oppineet ympäristöstämme. Kuitenkin tiedemiehet, kuten Henry Stapp (1999) Lawrence Berkeleyn Kansallisesta Laboratoriosta ja Stuart Hameroff (1996, 2006) Arizonan Yliopistosta, jotka ovat tutkineet aivotoimintoja, eivät enää näe ajatusta hermovälittäjäaineiden kemiallisena prosessointina, kuten klassinen fysiikka väittää. He ovat päätyneet teoreettisiin ehdotuksiin siitä, että aivojen tiedon prosessointi tapahtuukin kvanttimekaanisten prosessien kautta, jolloin itse tietoisuus nähdään osana toista kvanttikenttää.
Kvanttimekaniikkakin tunnustaa aineen aalto-hiukkaskaksinaisuuden, jossa aallolla on kaikki dynaaminen tieto koko järjestelmästä. Rinnastettaessa järjestelmän koko informaatio eräänlaiseksi hologrammiksi, se on olemassa ”ei-paikallisessa” ympäristössä ja saatavilla jokaisessa osassa.
Tietoisuuskenttä
Perinteiset selitykset kuvaavat tietoisuutta klassisista tietokonemaisista toiminnoista johtuvana ominaisuutena aivojen hermoverkostoissa. Mutta jos ajatus ja muisti saavat alkunsa kvanttimekaanisten prosessien avulla, silloin me ehkä voimmekin uudelleen määrittää informaatiolähteemme rajat. Sen sijaan, että muisti on varastoituna aivojemme fyysisiin soluihin, se saattaakin olla olemassa aaltokenttänä. Tässä kentässä, aivoissa oleva suuri ryhmä proteiinirakenteita, jotka tunnetaan tubuliineina, tai aivojen pyramidisolut ja astrosyytti-gliasolut, vastaavatkin ei vain oppimisesta ja kognitiivisista toiminnoista, vaan myös tietoisuusinformaation vastaanottamisesta.
Tiedemiehet ovat vastustaneet tätä käsitystä sanoen, että kun pää vammautuu siten, että jokin tietty aivoalue vaurioituu, niin tietty muisto tai tietyt aivotoiminnot eivät enää olekaan saatavilla. Mutta säilyttääkö vaurioitunut kudos muistoa, vai yksinkertaisesti vastaanottaa informaatiota? Tietoisuuden uudet aluevaltaukset sisällyttävä tutkimus on jälkimmäisen kannalla. Tutkijat Stapp (1999) ja Hameroff (2006) toteavat, että tietoisuus on osa kvanttikenttää. Aivot yksinkertaisesti tulkitsevat tai ”havaitsevat” informaation kentästä.
Yleisesti ottaen tietyt aivojen solukot tai solukomponentit saattavat olla informaatioprosessoinnin keskuksia. Pyramidisolut voivat toimia sähkökristallisoluina, ikään kuin nestemäisinä kristallivärähtelijöinä, jotka sijaitsevat solun ulkopuolisissa kudosnesteissä ja vedessä ja vastaavat eri valokomentoihin tai valopulsseihin. Tämä puolestaan muuttaa jokaisen molekyylin ja atomin suuntautumisen kehossa (Coetzee, 1994). Eivät vain aivojen pyramidisolut vaan myös verisolut ja muut hermosolut sekä jopa tietyt solukomponentit, kuten mikrotubulukset ja DNA saattavat toimia vastaanottavassa osassa.
Itseasiassa, Peter Gariaevin ja hänen moskovalaisten työtoveriensa (2000) mukaan DNA saattaa olla yhteydessä nk. holograafiseen genomiin; kvanttihologrammi on vuorovaikutuksessa DNA:mme kanssa. Tästä löydämme aaltogenomin käsitteen, mikä vaatii DNA-sekvenssien koodauksen koherenttien sähkömagneettisten kenttien ajallisiin kuvioihin, jotka muodostavat geometristä informaatiota edustavan biohologrammin.
KYYHKYSEN PALUU NO. 1/2011, jossa koko artikkeli (7 sivua), on saatavilla Helsingin opintoryhmältä tai ladattavissa pdf-tiedostona, hinta 3e.
